Olen käynyt kaksi kertaa ystäväni 3.luokassa opettamassa tarinan kirjoittamista. Kolmas ja viimeinen kerta on tällä viikolla. Huomasin, että kolme kertaa on hyvin vähän näiden innokkaiden lasten kanssa. Mutta koulussa on paljon muitakin asioita, joita opettajan täytyy ehtiä opettaa, joten aikaa ei ole kaikkeen riittämiin.
Luokanopettajanvaistoni heräsivät uuteen eloon vierailullani. Sanotaan, että kun kerran oppii pyöräilemään, taito on aina hallussa. Kyllä. Viimeisistä hetkistäni opettajana on kulunut jo vuosia, ja huomasin nyt suunnitellessani oppilaiden tehtäviä kuinka innostunut olin. Aivan kuten nuo oppilaatkin.
Kysyin itseltäni, minne häviää tuo pikkuoppilaiden into opiskeluun vuosien kuluessa. Tai opettajan into keksiä uusia näkökulmia opetettavaan asiaan. Totta varmaan, että on oppilaita ja opettajia, jotka jaksavat innostua vuodesta toiseen, yhä uudelleen ja uudelleen. On myös niitä, jotka väsyvät, turhautuvat yhä uusiin vaatimuksiin eivätkä enää jaksa innostua. Niin oppilaissa kuin opettajissakin.
Tämä maailmamme on kovin vaativa ja hektinen.
Mitä, jos jokaiselle annettaisiin hetken lepo? Hengänhdystauko?
En tiedä, miten se toteutettaisiin, en ole poliitikko. Onneksi. Mutta kuten Turussa päin on tapana sanoa: "Jottai tarttis tehrä!"
Suunnittelimme oppilaiden kanssa jännitystarinaa. Opettaja oli jakanut heidät ryhmiin valmiiksi. Kerroin heille, että jokainen ryhmä sai perustaa salaseuran, keksiä salasanat ja koodin seuralle, ja sitten lähdettiinkin kadonneen kiertopalkinnon jäljille. Olin yhtä innokkaana kuvaamassa miljöötä kuin pikkuoppilaat. Olisin myös itse ollut mielelläni salaseuralainen keksimässä tarinan juonta.
Aikuisille on keksitty flow-parkeja ja pakohuoneita jännityksen kokemiseen. Se syntyy myös täysin ilmaiseksi ja kotikonstein. Meillä kaikilla on mielikuvitus, joka on ääretön. Lähtiessämme marraskuiseen hämärään kävelylenkille voimme kuvitella vaikka minkälaisen tarinan ympärillemme. Onko tuota tietä juuri joku kävellyt? Kas, tuossa onkin jalanjälki! Minne hän kulki? Ahaa, tuossa on viemärikaivon luukku...kulkeeko sen alla salakäytävä? Vai onko tuo vajan seinään tehty "töherrys" sittenkin salainen viesti?
Toivotan hyviä marraskuun seikkailuja kaikille lukijoilleni. Matka mielen maailmaan on rikas ja yllättävä!
