Lapsuuden jouluni vietin Turussa Käsityöläiskadun ja myöhemmin Linnankadun kodissa. Joulut olivat lumisia ja pihalla rakentelin kavereitteni kanssa lumiukkoja, joihin onnistuttiin jonkun kotoa saamaan myös porkkananenä. Lumilyhtyihin äitini antoi kynttillöitä. Pihan lyhtyjä ihasteltiin kotoa käsin illan tullen. Linnankadun pihalta muistan myös upeat lumilinnat, jotka viimeisteltiin valuttamalla vettä katon päälle. Pakkasella se jäätyi, ja lumilinnasta tuli kestävä!
Ennen joulua oli tietysti tonttuja liikkeellä. Ne kurkistelivat ikkunoista ja katsoivat, olinko kiltti. Siitä syystä vilkas lapsi joutui tosiaankin ponnistelemaan. Ja jouduin myös syömään edes vähän munavaahtoa tai makarooneja - juuri muusta en tykännyt.
Ennen joulua kirjoitin äidin avustuksella aina joulupukille toivomuslistan. 1960- ja 70- luvuilla toivomukset eivät olleet kovin kummoisia. Nukkea tai nallea varmaan toivoin. Muistan, kuinka toivomuslista laitettiin ulko-oven ja välioven väliin illalla. Äiti kertoi, että tontut hakivat sen yön aikana postiluukun kautta. Tästä syystä minun lapsuuteni joulutontuilla oli varsin mainio kyky muuttua littanoiksi, jotta ne mahtuivat postiluukusta sisälle! Tuo lapsen mielikuvitus on mahdottoman hieno.
Käsityölaiskadun kodissa oli leveät ikkunalaudat. Jouluaattona katselin ikkunasta kadulle ja näin, kuinka "valepukit" kävelivät eri taloihin. Meille tietysti tuli ihka aito joulupukki Korvatunturilta. Hänellä oli pitkä matka, siksi hän tuli vasta illalla, kun oli ensin syöty.
Jouluaikaan liittyivät joulukuusen kynttilät, jotka myöhemmin korvattiin sähkökynttilöillä. Myös kotona oli muitakin kynttilöitä. Lisäksi kävimme aina katsomassa Turun keskustan joulukadun valot ja Wiklundin tavaratalon jouluikkunan, jossa oli liikkuvia osia. Valo, valot - ne ovat jääneet lapsuuteni jouluista sydämeeni.
Joululomilla käytiin luistelemassa perheen kanssa meren jäällä. Kävimme myös hiihtämässä usein - siitä on monenlaisia muistoja. Talvisin teimme kavereitten kanssa myös pulkkamäkeen hyppyreitä. Isompana kävimme Vartiovuoren puistossa, jossa oli kuuluisa "pääkallomäki". Se oli pitkä mutta kapea, puiden reunustama. Äidin kanssa kävin Puolalanpuiston mäessä. Ihan pikkulapsena minulla oli rattikelkka, jossa oli metalliset jalat. Vanhempana, 1970-luvulla, ilmaantuivat muoviset pulkat.
Kaiken kaikkiaan talvi oli hienoa aikaa. Sai kävellä talvisaappaissa ja pipo päässä ja lapaset käsissä. Aurinkoista oli useimmiten ja pakkanen paukkui välillä hurjastikin.
Lapsuuteni joulu pysyy aina mielessäni. Se on jalokivi mukanani jokaisena jouluna nyt aikuisenakin.
Aikuisena en tee enää toivelistoja tontuille enkä muillekaan. Joulun lapsen valo ja se valo meissä jokaisessa - se on keskeistä joulussani. Annetaan joulun valon tuoda hyvää mieltä ja ollaan valoja toisillemme tulevanakin vuonna!
