torstai 5. maaliskuuta 2020

Kaarina-lehden kolumni 4.3.2020


Mielikuvitusmatkalla 

Olin eräällä koululla kertomassa kirjailijan elämästä ja siitä, miten minusta tuli kirjailija. Pidin työpajoja kolmena päivänä eri luokka-asteilla. Lapset olivat innostuneita, ja luokanopettajan vaistoni heräsivät uuteen eloon.
Suunnittelimme oppilaiden kanssa jännitystarinaa. Opettaja oli jakanut heidät ryhmiin valmiiksi. Kerroin heille, että jokainen ryhmä saisi perustaa salaseuran ja keksiä salasanat seuralle.
Kävimme ulkona kuvaamassa ”johtolankoja” ja jännittävän näköisiä paikkoja. Pohdimme, oliko joku juuri kävellyt tietä pitkin. Minne hän olisi ollut matkalla? Kas, tuossa olikin jalanjälki! Ahaa, tuossa oli viemärikaivon luukku...kulkisiko sen alla salakäytävä? Vai olisiko tuo vajan seinään tehty töherrys sittenkin salainen viesti?
Oppilaiden into tarttui. Olin yhtä riemuissani kuvaamassa miljöötä. Olisin myös itse ollut mielelläni salaseuralainen keksimässä jännitystarinan juonta.
Opettelimme myös morseaakkosten lukemista. Kerroin oppilaille, kuinka lapsena olimme pihakavereiden kanssa morsettaneet iltaisin taskulampuilla. Kirjoitimme oppilaiden kanssa morseviestejä. Joku innostui keksimään jopa aivan oman salakielen.
Pohdimme myös yhdessä tunteiden ilmaisua, miten niitä tekstissä kuvaillaan. Tärisevätkö päähenkilön kädet tai housunpuntit? Onko hänellä perhosia vatsassa tai muurahaisia pöksyissä? Punastuuko tai kalpeneeko hän? Nouseeko hänelle kylmä hiki pintaan?
Vertailimme myös sanoja. Miten erilaiselta näyttää kipittäminen, löntystäminen tai raahautuminen. Miten koivu eroaa kuusesta tai männystä. Miten lintu ei ole vain lintu, vaan joutsen tai harakka.
Nautin noista hetkistä. Kohtasimme ja ratsastimme mielikuvitusmatkalla. Mietin, minne häviää tuo alakoululaisten into vuosien kuluessa. Minne häviää halu lukea, kokea ja keksiä tarinoita, luoda uutta rajattomassa mielikuvituksen maailmassa?
Lähtiessämme maaliskuiseen sadehämärään kävelylenkille voimme kuvitella vaikka minkälaisen tarinan ympärillemme. Jännityksen voi kokea täysin ilmaiseksi ja kotikonstein. Meillä kaikilla on mielikuvitus, joka on ääretön.
Toivotan hurjia seikkailuja niille kaikille, jotka tämän lukevat. Matka mielen maailmaan on rikas ja yllättävä!



Tammikuun 2024 ajatuksia

 Vuosi 2023 hurahti ohi huomaamattani. Olin kiireinen. Keväästä muistan kirjoittaneeni seitsemättä Immua, jota ei kuitenkaan enää kustannett...