Salaisuus

Meillä kaikilla on salaisuuksia tai ainakin yksi. Me jaamme ne yksityisimmät ajatukset ja tunteet vain harvojen kesken. Me hymyilemme, kun tapaamme ja kysyessämme, mitä toiselle kuuluu, odotamme hänen vastaavan että hyvää.

Mutta onko tuo meille hyväksi? Onko hyväksi se, ettemme jaa tuskaamme ja itkuamme laajemmin ihmisille? Tätä olen nyt pohtinut.

Olen aina hymyillyt, olen hymyilevää sukua. Se tapahtuu aivan tahtomatta ja minusta saa sen käsityksen, että kaikki on hyvin.
Kaikki ei ole aina hyvin.
Ei minulla, ei sinulla tai hänellä.

Salaisuuden pitäminen tekee yksinäiseksi. Minä ja salaisuuteni tiedämme, mikä on totuuteni. Te kaikki salaisuuksienne kanssa olette yksin, joskus jopa liian yksin.

Pitäisikö meidän alkaa kysellä, mitä sinulle todella kuuluu? Näin toivoi yksi itsemurhaa yrittänyt nuori nainen televisiolähetyksessä.
Jospa meidän ei tarvitsisikaan olla niin pintakiilloitettuja? Jospa voisimmekin jakaa jotain hyvin inhimillistä ja totta toistemme kanssa ilman pelkoa takana juoksevista juorukelloista ja paparazzeista? Eläisikö Diana vielä, jos asiat olisivat näin?

Kesän jäljiltä

Intiaanikesä on jäänyt jo taakse, mutta se on yhä muistoissa. Aurinkoiset päivät, joina kävin Littoistenjärven rannalla uimassa. Hikiset yöt kotona, jossa oli +33 astetta kuumaa. Ilo siitä, että kaikilla on hyvä lomasää, hätä luonnon kuivumisesta. Metsäpalot Suomessa.

Intiaanikesä on kaksipiippuinen asia. Se on samanlainen mielestäni kuin se, että söisi liikaa karamellejä ja makeita leivonnaisia. Ensin sacherkakku, sitten salmiakkia , jonka päälle jäätelöä ja uuniomenia. Ja taas, ja taas.
Hyvääkin voi olla liikaa. Sitä voi verrata myös mielentilaan. Aina onnellinen ei voi olla onnellinen, sillä hänellä ei ole mitään, mihin vertaisi. Iloa ei voi olla ilman tietoa surusta, onnea ei ilman kokemusta alakulosta.

Intiaanikesä on nyt ohitse. Tänään massiiviset sadepilvet roikkuvat taivaalla ja ulkona on käytettävä takkia. Syyskuussa on kuitenkin vielä luvassa kauniita aurinkopäiviä - ei liian kuumia, ei liian kylmiä. Onko kuitenkin niin, että se kultainen keskitie on paras?