Intiaanikesä on jäänyt jo taakse, mutta se on yhä muistoissa. Aurinkoiset päivät, joina kävin Littoistenjärven rannalla uimassa. Hikiset yöt kotona, jossa oli +33 astetta kuumaa. Ilo siitä, että kaikilla on hyvä lomasää, hätä luonnon kuivumisesta. Metsäpalot Suomessa.
Intiaanikesä on kaksipiippuinen asia. Se on samanlainen mielestäni kuin se, että söisi liikaa karamellejä ja makeita leivonnaisia. Ensin sacherkakku, sitten salmiakkia , jonka päälle jäätelöä ja uuniomenia. Ja taas, ja taas.
Hyvääkin voi olla liikaa. Sitä voi verrata myös mielentilaan. Aina onnellinen ei voi olla onnellinen, sillä hänellä ei ole mitään, mihin vertaisi. Iloa ei voi olla ilman tietoa surusta, onnea ei ilman kokemusta alakulosta.
Intiaanikesä on nyt ohitse. Tänään massiiviset sadepilvet roikkuvat taivaalla ja ulkona on käytettävä takkia. Syyskuussa on kuitenkin vielä luvassa kauniita aurinkopäiviä - ei liian kuumia, ei liian kylmiä. Onko kuitenkin niin, että se kultainen keskitie on paras?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti