Vuosi 2023 hurahti ohi huomaamattani. Olin kiireinen. Keväästä muistan kirjoittaneeni seitsemättä Immua, jota ei kuitenkaan enää kustannettu. Kuudes Immu-kirjani julkaistiin syksyllä 2023. Aloitin myös aikuisten kirjan kirjoittamisen, se sijoittuu Littoisiin.
Aikani kului varmaan muuttopuuhissa. Juhannuksena 2022 kuoli isäni Matti, joka oli monitaituri, suurien laivojen kippari ja ihminen, joka ei jättänyt kylmäksi. Hän jätti ydinperheeseemme suuren aukon. Sisareni muutti Helsinkiin syksyllä 2022 ja minä muutin Turun keskustaan Littoisista lähemmäs äitiäni. Se oli fiasko.
Äiti ei enää liikkunut kaupungilla. Kuvittelimme sen johtuvan isän poismenosta. Minä en viihtynyt kaupungin vilkkaudessa ja äänissä. Myin kesällä ostamani asunnon joulukuussa ja ostin seuraavan tammikuun 2023 alussa Hirvensalon saarelta. Ensimmäisen rivitalokotini. Pääsin muuttamaan kesän alussa. Sekin oli fiasko.
Kesään mennessä olimme sisareni kanssa joutuneet huomaamaan, että äidin kunto oli romahtanut. Olin maaliskuun lopusta kaksi viikkoa Ateenan kirjailijaresidenssissä. En ehtinyt kirjoittaa. Aikani meni puhelimessa sisareni, hoitajien, lääkärien, ensihoitajien ja kotihoidon ohjaajien ja työntekijöiden kanssa. Tullessani reissusta äiti oli laihtunut ja muistamaton.
Muuttoni jälkeen jouduin hoitamaan urakalla äidin asioita. Siitä on kertynyt tekstiä yli 40 sivua. Voi vanhuutta ja vanhusparkoja, tulevaisuuttani! No, joka tapauksessa laitoin Hirvensalon kodin myyntiin kaksi kuukautta muuttoni jälkeen, elokuussa 2023. Samalla äidin asiat veivät yhä enemmän aikaa ja uuvuin syyskuussa ennen kirjamessuja totaalisesti. Kirjamessujen jälkeen tein sen päätöksen, etten jatkanut enää Suomen Lasten- ja nuortenkirjailijoiden johtokunnassa. Liika on aina liikaa.
Samoihin aikoihin muokkasin seitsemättä Immu-kirjaa joksikin muuksi ja yritin miettiä, mikä on tulevaisuuteni. Ydinperheeni oli hajonnut, eikä minulla ollut miestä eikä lapsia. Silloin ymmärsin yhteisön voiman ja päätin palata Littoisiin, jonne tunsin kuuluvani ja jossa oli ihania naapureita.
Viime viikolla tein kaupat tästä rivitalokodistani ja huomenna teen kaupat Littoisten Verkatehtaan asunnosta. Muutan vähän pienempään, toivon, että tavarani mahtuvat.
Ihmiskontaktit suureen osaan ystäväpiiriäni ovat jääneet äidin vuoksi. Viime perjantaina selvisi, että äiti pääsee lopultakin tällä viikolla muuttamaan hoivakotiin. Olemme sisareni kanssa siitä kovin onnellisia. Helpottavaa, että tietää äidin olevan turvassa.
Nyt siis äidin muutto, sitten oman asunnon paketoiminen jälleen kerran ja maaliskuussa muutto. Viimeinen toivottavasti ennen vanhuutta. Sitten äidin kodin entraaminen ja myyminen, lopulta tavaroiden jakaminen läheisten kesken. Surullista.
Olen aina sanonut, että olen kuin Fenix-lintu, nousen tuhkasta. Tämä vuosi 2024 on alkanut hyvin. Äiti muuttaa, minä muutan. Olen kirjoittanut ja päässyt myös Humakin yrittäjyyskurssille. Se on tuonut iloa ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Lisäksi aloitan jonkin asteisen työskentelyn Turun Kirjan talossa maaliskuun alusta aina tammikuun 2025 alkuun asti. Kesällä Littoisten asuntoon tulee noin 6 viikon kylppäriremontti, joten minun pitää yrittää keksiä vaihtoehtoista asumista tuolloin.
On projekteja ja projekteja lisäksi. Olen iloinen ja onnellinen. Kiitos elämä. Kiitos hyvät ihmiset ympärilläni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti