Näin ne menevät:
" Kuljen yössä yksin mä hiljaa
katveessa koivupuun
katson järven tyyntä rantaa
suviyö on rikkumaton.
Kuulen laulun yötuulen
sen rauhan tuudittavan
se minulle kuiskaa hiljaa:
Olet ihminen onnellinen.
niin paljon saanut mä oon
olen kulkija järven rannan
jolle yötuuli lauluaan soi.
Istun yksin rannalla järven
katson maisemaa suviyön
minun mieleni kiittää hiljaa
kuinka kaunista kaikki tää on.
Olohuoneessa suven luonnon
voi mielensä tyynnyttää
katsoo järvi kulkijaa hiljaa:
Olet ihminen onnellinen.
Niin paljon on mistä
voin kiittää…
Ei onnea ostaa voi mistään
se itse huomattava on
sitä mukanaan ihminen kantaa
kunhan löytää sen sisältään.
Vaikka onnen voi tuoda se toinen
joka rinnalla kulkea voi
voi yksinkin elämää kiittää:
Olen ihminen onnellinen.
Niin paljon on mistä
voin kiittää…
Istun suviyössä yksin
näen joutsenen parittoman
ei itke rannan koivu
mutta näkee se kaiken tään.
Vaikka yksin rannalla järven
me useat kuljemme niin
voimme kuiskata suvituuleen:
Olen ihminen onnellinen.
Niin paljon on mistä
voin kiittää
niin paljon saanut mä
oon
olen kulkija järven
rannan
jolle yötuuli
lauluaan soi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti