perjantai 9. kesäkuuta 2017

Iloinen kesäpäivä ja seikkailu merellä

Vuonna 1971 onnistuin selviytymään kansakoulun toiselle luokalle. Vaikka ykkösvuosi menikin pääosin käytävällä ja jälki-istunnoissa, joista vanhempani saivat tietää vasta, kun äiti soitti keväällä opettajalleni. No, silloin minullekin selvisi, miksi olin oven takana ja jälkkäreissä!
Toisena vuonna saimme ihan oikean kirjoitusvihon, johon sai keksiä omia tarinoita. Pahoittelin jo silloin sitä, että vihon vasen sivu oli jätetty piirustuksille/ askartelukuville. Eikö opettaja tiennyt, että pidempiäkin tarinoita kuin yhden sivun mittaisia olisi ollut kiva kirjoittaa? Ensimmäinen rivi meni otsikolle ja loput kahdeksan riviä olivat tosi vähän, sillä sanojen väliin piti jättää etusormen kokoinen tila. Kirjaimien piti olla suuria, selkeitä ja pyöreitä senaikaisella kaunokirjoituksella. Ei siihen sitten paljon mahtunutkaan, mutta ehkäpä taito tiivistää kehittyi silloin!
" Iloinen kesäpäivä: Kerran kesällä menimme hakemaan mummua saaresta. Mökille tulimme veneellä ja ajoimme laiturin viereen. Kun mummu nousi ja otti laiturista kiinni, niin hän pulskahti mereen. Kengät vain jäivät näkyviin. Löysin sammakon! nauroi mummu vaatteet märkänä."
Muistan, että tuon tarinan sain lukea luokan edessä ja muut joutuivat kopioimaan sen vihkoihinsa, kuten siihen aikaan oli tapana. Kertoessani jo edesmenneelle isoäidilleni, että sain lukea kaikille tämän tositarinan, hän ei pitänyt asiasta lainkaan!
"Seikkailu merellä: Pekka ja Pirkko asuivat kesällä saaressa. Heidän piti käydä joka päivä postissa ja kaupassa veneellä. Eräänä päivänä nousi kova myrsky ja vene kaatui. Lapset uivat maihin, mutta he olivat joutuneet Paraisille. Siellä puhuttiin eri kieltä, mutta yksi setä ymmärsi suomea ja vei lapset kotiin." Tuossa tarinassa ei ollut yhtään virhettä. Itse näin aikuisena ja opettajana ihmettelen kovin, miten isot kirjaimet, pilkut ja pisteet ovat olleet tuolloin kakkosluokkalaisella oikein.Luulen, että saan siitä kiittää äitiäni. Hän opasti minua alaluokilta saakka kirjoittamisessa, mikä oli lempiaineitani musiikin ja liikunnan ohella:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tammikuun 2024 ajatuksia

 Vuosi 2023 hurahti ohi huomaamattani. Olin kiireinen. Keväästä muistan kirjoittaneeni seitsemättä Immua, jota ei kuitenkaan enää kustannett...